Mikä minä olen ketään tuomitsemaan ?

Mietin monta kertaa uskallanko julkaista tätä, koska niin aralla mielellä kirjoitin tämän...

Olen kyllästynyt siihen,että joidenkin ihmisten ainoa kiinnostuksen kohde on aina arvioida muita ihmisä ja tonkia muiden ihmisten kipupisteitä ja heikkouksia.

Oletko kyllästynyt kuuntelemaan analyyseja siitä, kuinka milloin mikäkin käytöksessäsi  on haavoistasi johtuvaa ? Entä sitten jos olet haavoilla ? Vähentääkö se sinun kohdallasi Jumalan käyttömahdollisuuksia ?

Mitä sitten jos en/et voi elää sinun/toisten mieliksi ? 

Mikä meitä uskovia vaivaa ? Jos paras armolahja mikä meillä toimii on arvostelun armolahja ?

Olen niin kyllästynyt siihen kuinka me arvostelemme muita seurakuntia, muita johtajia. Olemme valmiita arvostelemaan kaikkea mikä on vähänkin erillaista kuin mihin oma näkökykymme pystyy.

Olen kyllästynyt siihen,että koitamme vahvistaa huonoa itsetuntoamme tuomalla toisten heikkouksia( jotka eivät ole läheskään aina edes heikkouksia, ehkä me emme vain kestä jos joku on vapaa sellaisesta mistä itse emme ole) esille ,MUKA rakkauden hengessä , niin uskallan sanoa MUKA rakkauden hengessä. On helppo sanoa, että sanon tämän nyt kaikessa rakkaudessa, mutta minusta sinä koet ja tunnet nyt väärin, tuo mitä koet ei ole Jumalasta lähtöisin !
Siis mitä ???
Siksikö se ei ole Jumalasta lähtöisin koska sinä koet niin?
Miten me voimme tuomita sen miten joku toinen kokee asiat ? Oletko elänyt hänen elämänsä ? Oletko käynyt läpi ne asiat mitä hän on käynyt ? Oletko ollut hänen vierellään niinä öinä,kun hän on itkenyt itsensä uneen ? Oletko ollut siinä kun hänen elämänsä on rikottu pieniksi palasiksi ? Jos et ole ollut, niin antaisitko asian hänen hoitoonsa joka on ollut siinä? Hänen kaikki valtiaan joka on ollut siinä hänen rinnallaan joka hetki...
Sana rakkaus ilman tekoja on kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.Sinulla ja minulla ei ole edes johtajina oikeutta toimia näin ! 

Minusta meidän pitäisi enemmän keskittyä tekoihin, kuin sanoihin !!! 

Miksi uskallan nyt sanoa näin suoraan , siksi että tämä "saarna" on yhtälailla minullekin!Olen itsekin toiminut näin,jopa johtajana olen tuominnut niitä joita on minulle lampaiksi annettu. Kumpa voisin pyyhkiä sanani pois,kumpa voisin pyyhkiä pois tekoni,katseeni,ohi kulkemiseni ! Anteeksi minulla ei ollut siihen oikeutta.

 Ja toisekseen minulla ei ole mitään menetettävää. Minulla ei ole menetettävää vaikka myönnän heikkouteni. Minä en aio esittää itselleni ja vielä vähemmän kenellekkään olevani muuta kuin olen. En aio esittää hengeltäni,sielultani tai ruumiiltani yhtään sen terveempää kuin olen !!! Olen juuri niin rampa tai terve kuin olen , mutta Herra on minun toivoni. Ja sinun, rakas sinun toivosi ja elämäsi !

Elämän kirjaan ei ole kohdallemme kirjoitettu kuitenkaan luovuttaja, vaan voittaja ,se on totuus!!! Koita elää sen kanssa ,koska minäkin elän sen kanssa...

Minä aion nauttia joka sekunnista ! En aio enään hetkeksikään keskittyä mikä minussa tai sinussa on "vialla" ja vapautan sinutkin siitä :) !

Isän rakkaus täyttäkööt sinun sydämesi tässä hetkessä.
Olet rakas , olet rakastettu ,
olet enemmän kuin uskotkaan !

  

Pari päivää sitten istuin soittimeni ääreen ja kuulin kuinka tämän laulun kertosäe alkoi soimaan. Oli pakko etsiä koko laulu youtubesta ja soinnut. Lauloin ja soitin tätä koko viikonlopun ja viikonloppu päättyi yllä olevaan kirjoitukseen. Ehkä Jumala haluaa puhua jotain siitä,että olemmeko unohtaneet jotain...
Vaikka laulu on ns. ei hengellinen,niin siinä on sanoma mitä tämä maailma kantaa. Siinä on kipu jota niin moni meistä ihan uskovistakin kantaa .Minä haluan muuttua ! Haluan muuttua yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Haluan muuttua jotta sato voi tulla valtukuntaan sisälle. Haluan muuttua,että voin kantaa yhdessä toisten kuormia. Siihen minut on kutsuttu !

Haluan olla se joka kulee rikkinäisen huudon ! Olen käynyt kovan koulun elämässäni . Reilu kaksikymppisenä jo eräs terapeutti sanoi,että ikääni nähden olen käynyt läpi sellaisia asioita ja niin paljon mitä monikaan ei tule koskaan elämänsä aikana kokemaan. Siksi uskon,että toinen rikottu voi olla toisen rikotun rinnalla. Minä en halua olla se joka ei kuule...

Ylistys on ihan huikee juttu !

Ylistys on siitä ihmeellinen juttu ,että sen merkitys on aina ollut suuri raamatussa. Ylistys on avain siihen,että katseemme siirtyy ja kiinnittyy yksin kristukseen. Ylistyksen päämäärä esim. Kokouksissa on saada koko Jumalan kansa valtaistuimen eteen. On upeeta kun hänen lapsensa asettuvat Jumalan eteen ja antavat isän tulla ja koskettaa jokaista omalla yksilöllisellä tavalla.Kun ylistys yltää siihen ,että itse kuningas saapuu paikalle ja hänen annetaan kohdata omiaan niin kuin hän haluaa ja ilman kiirettä on minusta päästy ylistyksessä siihen mihin se on luotu.Jumala haluaa aina meidän menevän kaikkein pyhimpään ja olemaan siellä. 

Ps.22:4 Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

Jumala asuu kansansa kiitoksen keskellä.

Jos ajattelisin asiaa oikein yksinkertaisesti,niin jos kokouksessa annamme ylistyksen mennä palvontaan ja kun pääsemme kirkkauteen katkaisemme siihen ,on kuin jeesus astuisi kotiimme ja juuri kun hän asettuu viereemme kohtaamaan meitä me  sanomme ,kiva kun tulit.Istumme vain siinä katsomme ,että siinähän on ja siihen hän tuli,ilman että annamme hänen koskettaa  meitä. Ottaa meidät kainaloonsa ja osoittaa meille rakkautta.

Kun kerran Jumala asuu kansansa kiitoksen keskellä,niin astutaan sisään ja asetutaan asumaan siinä hänen kanssaan,eikä vain nopeasti tervehditä ovella. Istutaan ja aterioidaan, asetutaan taloksi ,pysyviksi vieraiksi. Pikaravintoloita tässä maailmassa riittää,ei tehdä Jumalan kohtaamisesta Hesburger reissua.