Jumala puhuu meille tavalla jos toisella. Jumala on ollut aina hyvin luova keskustellessaan ihmisten kanssa. Jumala on aina löytänyt väylän puhua kullekin ihmiselle henkilökohtaisesti niin, että ne jotka häntä etsivät löytävät hänet.
Kerron nyt yhden todistuksen elämästäni. Minulle olisi niin paljon niitä, mutta tämä on nyt se joka minun sisintäni koskettaa juuri nyt.
Joitakin vuosia sitten Jumala näytti minulle unen eräästä seurakunnasta ja sanoma unessa oli hyvin selkeä minulle. Minä tiesin, että siellä on paikka jossa voin tuntea olevani kodissa. Minulle oli kuitenkin silloin itselläni toinen seurakuntakoti , joten minulle oli selvää ettei ajankohta ollut juuri nyt.
Vuosi sitten Jumala kohtasi minua hyvin voimakkaasti käydessäni tuossa seurakunnassa (olen siellä elämäni matkalla käynyt joitakin kertoja). Jumalan henki tuli voimallisesti ylleni ja vain itkin hänen rakkautensa alla. Minä tiesin ,että Jumala haluaa puhua minulle nyt valinnasta joka minun tulisi tehdä koskien siirtymistä tuohon seurakuntaan.
Jumala puhuu ja ihmisen on valinta. Minä en tehnyt niin kuin koin Jumalan minulle puhuvan, vaan valitsin omat tieni, halusin etsiä ja kuuntelin muita vain huomatakseni kuinka paljon haavoituin ja kuinka paljon vähemmällä olisinkaan selvinnyt ilman ns. "sakkokierrosta" .
Keväällä kuitenkin kaiken kivun kautta huomasin olevani täysin muualla kuin Jumalan suunnitelmissa. Huomasin olevani väärässä paikassa jossa minä tulin entistä rikkinäisemmäksi.
Silloin sanoin Jumalalle,että en enään koskaan kuulu mihinkään seurakuntaan,en enään koskaan luota kehenkään. Jumala jos sinä haluat minun johonkin liittyvän vielä niin sinun pitää antaa minulle merkki. Siinä samassa näin silmieni edessä höyhenen tai sulan miksi sitä kukin sanookaan. Sanoin selvä Jumala jos sinä haluat minun jonnekin menevän niin puhu minulle höyhenen kautta.Uskokaa täi älkää, mutta tämä kesä on ollut yhtä sulkasatoa :) ! Olen vain ajatellut asioita Jumalan edessä ja miettinyt olenko oikeassa paikassa ja kuinka ollakkaan höyheniä on löytynyt mitä eriskummallisimmissa tilanteissa,mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Mutta tämä minkä äärellä nyt olen on ollut parin viikon prosessi. Jumala on alkanut muistuttamaan minua unesta ja puheistaan minulle tuosta seurakunnasta ja mitä ihmeellisintä hän on tuonut näiden kahden viikon aikana eteeni höyheniä,kun olen tuota seurakuntaa miettinyt. Ymmärrä nyt oikein, en elä minkään höyhenien varassa, ne eivät ohjaa minua, vaan ensin puhuu Jumala ja ikään kuin siihen päätteeksi ja vahvistukseksi hän antaa tuon meidän kahden sopiman merkin.
No jokatapauksessa eilen oli läpimurronpäivä tämän asian suhteen.
Kävelin tuskissani kosteita asvalttisia kävelykatuja.Olin suorastaan vihainen Jumalalle.Kiukkusin hänelle oikein kunnolla kävellessäni ystävääni tapaamaan. Tuntui,että kaikki oli niin jumissa ja kaipasin kotia, seurakuntakotia. Siinä kävellessäni ja tuskissani en nähnyt kyllä yhdenyhtäkään höyhentä. Menin ystäväni luo ja purin kiukkuni ja kipuni seurakunta asiasta.Hän tietää kyllä minun uneni ja mitä herra puhunut minulle ,mutta tätä höyhen asiaa en ole kertonut kenellekkään. Kun olin kiukunnut aikani sanoin Jumalalle " jos sinä nyt oikeesti haluat minun menevän tuohon seurakuntaan niin sinun pitää näyttää minulle kyllä nyt selkeästi se höyhen . Samalla tavalla kun näytit eräästä toisesta seurakunnasta jota inhimillisesti mietin,niin eteeni ikään kuin tipahti musta sulka ja ymmärsin,että se oli EI...Nyt Jumala minä en jaksa tätä enään"...
Kävelin siinä ystäväni luona ja meinasin törmätä hänen kirjahyllyynsä jonka sisältöä en ole aikaisemminkaan tutkinut,mutta tuon ns. törmäämisen vuoksi silmäni osuivat suoraan isoon valkoiseen joutsenen sulkaan hänen kirja hyllyllään. Olin sanaton ja en halunnut muuta kuin innostua asiasta kertomatta sen suurempaa syytä.
Illalla kotona istuin ja mietin ja soitin eräälle ystävälle, jolle olin luvannut soittaa . Juttelimme siinä hetken ja ensimmäistä kertaa avauduin tästä "höyhen asiasta" kenellekkään. Vuodatin intoa ja myös epävarmuutta,jospa kuitenkin olin kokenut väärin,jos kuitenkin olen ymmärtänyt väärin.
Asiani kun olin kertonut ystäväni nauraa iloisesti ja tuumaa...arvaappa mitä hän on pyöritellyt koko meidän puhelun ajan käsissään. Hän on pidellyt käsissään valkoista höyhentä.
Olin tippua sohvalta ja en saanut enään sanaa suustani.Hän oli puhelimen soidessa ottanut pyödältä käsiinsä valkoisen höhenen ja ihmetteli itsenkin miksi sitä nyt pyöritteli käsissään.
Minä en tiedä mitä sinä ajattelet Jumalan tavasta puhua , mutta minä ainakin tietämällä tiedän, että hänelle minä olen rakas ja tärkeä ja hän on luvannut johdattaa niitä jotka rukoillen kulkevat. En nyt kerro vielä miten asiat seurakunnan suhteen etenee koska en itsekään tiedä,mutta sinne on nyt suuntani.Menen askel kerrallaan ja annan Jumalan tehdä tämän kaiken.
Mutta nyt minulla on suunta ja minulla on näky mitä kohden käyn !
Syy miksi jo nyt kirjoitin asiasta,niin haluan rohkaista sinua !
Me emme saa laittaa Jumalaa liian pieneen pakettiin. Hän on koko maailman luoja ja hän puhuu !
Jos sinun sisin on niin rikottu kuin minun,niin jos sinä tarvitset sen oman höyhenen ,että voit luottaa mitä kuulet ja koet,niin takuu varmasti Jumala sen sinulle antaa !
Monesti myös kun olemme astumassa uuteen ja uusi ovi on avautumassa,niin saatana myös avaa oman ovensa,joka voi olla hyvinkin houkutteleva ja hyvä,mutta se ei ole se ovi jonka Jumala on juuri sinulle pian avaamassa. Ole luja ja rohkea .Pidä siitä kiinni mitä Jumala on sinulle puhunut.
