Lammas vai Vuohi?

Tämä raamatun paikka kertoo lampaista ja vuohista.Matt. 31-46, voit lukea sen tuolta alhaalta. Istun eräässä kotikokouksessa keskiviikkona  pari päivää sitten, jaoin sanaa ja viittasin myös mm. Tähän paikkaan. Tämä raamatun kohta herätti paljonkin keskustelua ja kirjoitan hiukan sen keskustelun muiden kokemusten ja kuultujen asioiden pohjalta. Tämä mietitytti nimenomaan uskovien yhteydestäpkäsin katsottuna kuinka me uskovat kohtelemme toisiamme. Olemmeko me lampaita vai vuohia? 

Meidän tulisi olla maailman valo ja esimerkkinä tässä maailmassa. Miten sitten kohtaamme toisiamme ja toistemme hätää? Itse olen elämässäni monestikin ollut esimerkiksi taloudellisissa ongelmissa jolloin kaapit ovat huutaneet tyhjyyttään ja ruokaa ei vain ole ollut. Oma kokemukseni on ollut, että apu on tullut monesti ei uskovilta ihmisiltä! Sen ilmiön on moni muukin huomannut. Jos apu on tullut uskovilta on se ollut sellaisilta joilla on itselläkin varat todella vähissä ja moni on antanut viimeisistään tai on ollut uskova joka on itse käynyt läpi tämän, mutta nyt on kykenevä antamaan. 

Onko todella näin niin kuin sanotaan, että viimeisenä pelastuu uskovan lompakko, jos ollenkaan? Missä on ne laupiat samarialaiset jotka auttavat lähimmäistään? Mihin me laitamme toivomme, Jumalaan vai rahaan? Onko niin, että ajattelet vain tulevaa lomamatkaasi johon säästät, kun seurakunnassa vierelläsi saattaa istua äiti joka miettii mitä antaa illalla lapsille iltapalaksi? Minä olen joskus jopa saanut moitetta siitä kun annan viimeisistäni, enkä mieti miten Itse selviän. Tämä ei ole kehumista, ei vaan olen käynyt itsekin kovan koulun ja käyn sitä varmasti edelleen. Aikanaan kun kasvatin koiria annoin jopa ilmaiseksi rotukoiria kun Jumala niin kehotti. Kasvattaja ystäväni pyörittivät päätään ja Sanoivat, että ei touhussani ole mitään järkeä. Olen tuhansien eurojen edestä antanut vaikka varmasti olisin jokaista penniä tarvinnut. Me emme voi, emmekä pysty oikeasti uskovina jättää huomioimatta toisen hätää. 

Minä olen myös huomannut sen, että kun olen ollut kuuliainen antaessani, niin Jumala on lähettänyt minun luokseni apua kun olen sitä tarvinnut. Jumalan valtakunnassa toimii kylvämisen ja niittämisen laki. Haluan oikeasti nyt vain herättää tämän ajatuksen ilmoille, koska ne kokemukset mitä keskiviikkona ja muulloinkin olen kuullut ovat sydäntä särkeviä. Leipäjonot tässä maassa kasvavat ja ihmisillä on hätä ja siellä jonossa seisoo sinunkin uskon siskojasi ja veljiäsi ! Onko meillä uskovilla oikeus sulkea silmämme? Eikö meidän tulisi auttaa lähimmäistämme ja etenkin siskoamme ja veljeämme, niinhän sana sanoo että meidän uskovien pitäisi pitää toinen toistemme tarpeita ominamme. Aina se apu ei ole rahallista, se on monella muullakin tavalla tapahtuvaa auttamista. Jos sinulla ei ole rahaa, mutta esimerkiksi aikaa tai taitoja jossain asiassa niin anna siitä. Anna aikaasi jollekin yksinäiselle. Anna lahjoistasi jollekin joka tarvitsee apua siinä missä osaat auttaa. 

Joulu lähestyy voisitko sinä ehkä rukoilla onko sinun lähipiirissä ketään jota voisit ilahduttaa.

Viimeinen tuomio

31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.

35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?

38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?

39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'

40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.

43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'

44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'

45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään

Se siitä muutoksesta !

Minä niin koitin luoda itsellenin faceen sivut jonne alan kirjoittamaan, mutta ei se vaan ollut mun juttu. Kivaa sekin oli, mutta jotenkin en ehkä osaa siinä kirjoittaa ja avata asioita niin kuin tänne.Jatketaan siis täällä.Toivottavasti olet menossa mukana täälläkin. Poistan jossain vaiheessa facen Elävät Sanat sivun. 

Muutoksen tuulia!

 Jatkossa voit seurata minua täällä :

 Elävät Sanat

Höyhenen matkassa !

Jumala puhuu meille tavalla jos toisella. Jumala on ollut aina hyvin luova keskustellessaan ihmisten kanssa. Jumala on aina löytänyt väylän puhua kullekin ihmiselle henkilökohtaisesti niin, että ne jotka häntä etsivät löytävät hänet.

Kerron nyt yhden todistuksen elämästäni. Minulle olisi niin paljon niitä, mutta tämä on nyt se joka minun sisintäni koskettaa juuri nyt.

Joitakin vuosia sitten Jumala näytti minulle unen eräästä seurakunnasta ja sanoma unessa oli hyvin selkeä minulle. Minä tiesin, että siellä on paikka jossa voin tuntea olevani kodissa. Minulle oli kuitenkin silloin itselläni toinen seurakuntakoti , joten minulle oli selvää ettei ajankohta ollut juuri nyt.

Vuosi sitten Jumala kohtasi minua hyvin voimakkaasti käydessäni tuossa seurakunnassa (olen siellä elämäni matkalla käynyt joitakin kertoja). Jumalan henki tuli voimallisesti ylleni ja vain itkin hänen rakkautensa alla. Minä tiesin ,että Jumala haluaa puhua minulle nyt valinnasta joka minun tulisi tehdä koskien siirtymistä tuohon seurakuntaan.

Jumala puhuu ja ihmisen on valinta. Minä en tehnyt niin kuin koin Jumalan minulle puhuvan, vaan valitsin omat tieni, halusin etsiä ja kuuntelin muita vain huomatakseni kuinka paljon haavoituin ja kuinka paljon vähemmällä olisinkaan selvinnyt ilman ns. "sakkokierrosta" .

Keväällä kuitenkin kaiken kivun kautta huomasin olevani täysin muualla kuin Jumalan suunnitelmissa. Huomasin olevani väärässä paikassa jossa minä tulin entistä rikkinäisemmäksi.

Silloin sanoin Jumalalle,että en enään koskaan kuulu mihinkään seurakuntaan,en enään koskaan luota kehenkään. Jumala jos sinä haluat minun johonkin liittyvän vielä niin sinun pitää antaa minulle merkki. Siinä samassa näin silmieni edessä höyhenen tai sulan miksi sitä kukin sanookaan. Sanoin selvä Jumala jos sinä haluat minun jonnekin menevän niin puhu minulle höyhenen kautta.Uskokaa täi älkää, mutta tämä kesä on ollut yhtä sulkasatoa :) ! Olen vain ajatellut asioita Jumalan edessä ja miettinyt olenko oikeassa paikassa ja kuinka ollakkaan höyheniä on löytynyt mitä eriskummallisimmissa tilanteissa,mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Mutta tämä minkä äärellä nyt olen on ollut parin viikon prosessi. Jumala on alkanut muistuttamaan minua unesta ja puheistaan minulle tuosta seurakunnasta ja mitä ihmeellisintä hän on tuonut näiden kahden viikon aikana eteeni höyheniä,kun olen tuota seurakuntaa miettinyt. Ymmärrä nyt oikein, en elä minkään höyhenien varassa, ne eivät ohjaa minua, vaan ensin puhuu Jumala ja ikään kuin siihen päätteeksi ja vahvistukseksi hän antaa tuon meidän kahden sopiman merkin.

No jokatapauksessa eilen oli läpimurronpäivä tämän asian suhteen.

Kävelin tuskissani kosteita asvalttisia kävelykatuja.Olin suorastaan vihainen Jumalalle.Kiukkusin hänelle oikein kunnolla kävellessäni ystävääni tapaamaan. Tuntui,että kaikki oli niin jumissa ja kaipasin kotia, seurakuntakotia. Siinä kävellessäni ja tuskissani en nähnyt kyllä yhdenyhtäkään höyhentä. Menin ystäväni luo ja purin kiukkuni ja kipuni seurakunta asiasta.Hän tietää kyllä minun uneni ja mitä herra puhunut minulle ,mutta tätä höyhen asiaa en ole kertonut kenellekkään. Kun olin kiukunnut aikani sanoin Jumalalle " jos sinä nyt oikeesti haluat minun menevän tuohon seurakuntaan niin sinun pitää näyttää minulle kyllä nyt selkeästi se höyhen . Samalla tavalla kun näytit eräästä toisesta seurakunnasta jota inhimillisesti mietin,niin eteeni ikään kuin tipahti musta sulka ja ymmärsin,että se oli EI...Nyt Jumala minä en jaksa tätä enään"...

Kävelin siinä ystäväni luona ja meinasin törmätä hänen kirjahyllyynsä jonka sisältöä en ole aikaisemminkaan tutkinut,mutta tuon ns. törmäämisen vuoksi silmäni osuivat suoraan isoon valkoiseen joutsenen sulkaan hänen kirja hyllyllään. Olin sanaton ja en halunnut muuta kuin innostua asiasta kertomatta sen suurempaa syytä.

Illalla kotona istuin ja mietin ja soitin eräälle ystävälle, jolle olin luvannut soittaa . Juttelimme siinä hetken ja ensimmäistä kertaa avauduin tästä "höyhen asiasta" kenellekkään. Vuodatin intoa ja myös epävarmuutta,jospa kuitenkin olin kokenut väärin,jos kuitenkin olen ymmärtänyt väärin.

Asiani kun olin kertonut ystäväni nauraa iloisesti ja tuumaa...arvaappa mitä hän on pyöritellyt koko meidän puhelun ajan käsissään. Hän on pidellyt käsissään valkoista höyhentä.

Olin tippua sohvalta ja en saanut enään sanaa suustani.Hän oli puhelimen soidessa ottanut pyödältä käsiinsä valkoisen höhenen ja ihmetteli itsenkin miksi sitä nyt pyöritteli käsissään.

Minä en tiedä mitä sinä ajattelet Jumalan tavasta puhua , mutta minä ainakin tietämällä tiedän, että hänelle minä olen rakas ja tärkeä ja hän on luvannut johdattaa niitä jotka rukoillen kulkevat. En nyt kerro vielä miten asiat seurakunnan suhteen etenee koska en itsekään tiedä,mutta sinne on nyt suuntani.Menen askel kerrallaan ja annan Jumalan tehdä tämän kaiken.

Mutta nyt minulla on suunta ja minulla on näky mitä kohden käyn !

Syy miksi jo nyt kirjoitin asiasta,niin haluan rohkaista sinua !

Me emme saa laittaa Jumalaa liian pieneen pakettiin. Hän on koko maailman luoja ja hän puhuu !

Jos sinun sisin on niin rikottu kuin minun,niin jos sinä tarvitset sen oman höyhenen ,että voit luottaa mitä kuulet ja koet,niin takuu varmasti Jumala sen sinulle antaa !

Monesti myös kun olemme astumassa uuteen ja uusi ovi on avautumassa,niin saatana myös avaa oman ovensa,joka voi olla hyvinkin houkutteleva ja hyvä,mutta se ei ole se ovi jonka Jumala on juuri sinulle pian avaamassa. Ole luja ja rohkea .Pidä siitä kiinni mitä Jumala on sinulle puhunut.

Kivun kautta Jumala luo uutta!

Nämä on niitä päiviä jolloin kipu on sietämättömän kalvavaa. Kipu vie kaikki ajatukset itseensä ja kuluttaa fyysiset voimat. 12h yöunet ei riitä. Saan sinniteltyä päiväunille jotka kestävät liki 3h.seuraavat tunnit menevät siihen että odotan yöunille menoa. Jaksan ehkä sinnitellä päiväunien jälkeen 2-3h.Sormet on tulessa kun soitin pienoa yhden päivän aikana alle 10min.Olen kipeä fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti...

Olen ylistyksenjohtaja. Soitan itse koskettimia sillä minulla ei ole "bändiä" joka voisi hoitaa soittamisen. Tämän kesän ainakin 7 ylistyskeikkaa on peruttu. Olen sanaton... Jotkut ovat sitä mieltä, että nyt vain rukoillaan ja voit palvella kivuista huolimatta. Toiset näkevät tämän uuden mahdollisuutena. Minä näen tämän totaalisena tappiona. Jumala jos joku tietää, että haluan palvella häntä niillä lahjoilla mitä mulla on. Jumala jos kuka on kuullut mun itkuni ja huutoni, haluni parantua. 

En jaksa enään taistella, en jaksa enään esittää kuinka minulla on kaikki hyvin. En jaksa vetää hurskasta kaapua päälleni. En vetää hymy naamaria naamaani. Minä en ole tehnyt mitään syntiä mistä minua nyt rangaistaan, en ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan, en ole rukoillut liian vähän, olen uskonut ihan tarpeeksi... Jos ajattelet muuta niin voit työntää näkemyksesi vessasta alas.

Minä en aio hävetä pätkääkään vaan odottaa apua siltä joka oli kipujen mies ja sairauksien tuttava, eli JEESUS!!!

Nyt aion jättää kaiken pois mikä rasittaa ja tekee matkanteon raskaaksi.

Odotan syksyä ja talvea koska silloin olen vähemmän kivuton. Silloin jaksan taas liikkua ja nauttia elämästä. Ehkä pystyn ottamaan soittimenkin esiin.

Nyt mä saan levätä ja ottaa vastaan, hyvällä omalla tunnolla! 

Särjettyjen rinnalla !

Jumalani minä rakastan sinua, minä rakastan sinua koko sydämestäni ! Jumalani annoit poikasi, jotta minä voisin elää. Elää sinulle kaikella mitä minussa on. Minua ei kiinnosta tämän maailman teennäisyys. Minua ei kiinnosta tämän maailman hienot kirkkorakennukset. Minua ei kiinnosta papit ja pastorit , jotka kulkevat täydellisyyden kaapu päällänsä peittäen ihmisyytensä. Minua ei kiinnosta uskovat jotka ovat täynnä omaa päämääräänsä ja palvelutehtäväänsä . Minua kiinnostaa ne lampaat ne lyödyt ihmiset jotka eivät uskalla tulla niin täydellisten ja hienojen kirkkorakennusten ja uskovien keskelle. Minua kiinnostaa ne jotka ovat tulleet lyödyksi meidän uskovien taholta. Minua kiinnostaa ne joita tämä yhteiskunta ei rakasta. Minua kiinnostaa ne jotka ovat muille pohjasakkaa.

On aika kertoa TEOIN kuinka me rakastamme tämän maailman,seurakuntien,ihmisten,uskovien hylkäämiä. On jo kuultu tarpeeksi sanaa RAKKAUS joka on kuitenkin satuttanut, pettänyt ja löynyt vasten kasvoja. Haluan seistä niiden seurakuntien työntekijöiden rinnalla jotka ovat uupuneet ja loppuun palaneet.Niiden työntekijöiden rinnalla jotka ovat langenneet. Minä tiedostan varsin hyvin, että synti on syntiä ja sitä Jumala ei rakasta, mutta hän rakastaa ihmistä joka haluaa tehdä parannuksen ja muutoksen elämässään vaikka on langennut.

Jumalan rakkaus on niin suurta !

Jumalan rakkaus on niin suurta, niin pohjattoman suurta ja aitoa.

Meillä on kutsu koko kansana, Suomen kansana astua lähempään suhteeseen Jumalan kanssa.Sinulla ja minulla on kutsu astua syvempään Jumalan rakkauden tuntemiseen.

Silloin kun sinua on lyöty,kun olet menettänyt enemmän kuin sinulla edes oli. Sinulla on kaksi vihtoehtoa katkeroitua ja jäädä kipusi kanssa elämään tai tulla isän luokse. Meillä on niin valtava taivaallinen isä, joka tuntee ja tietää sinut ja minut. Anna hänelle kipusi ja anna tulla ulos se kaikki tunnekirjo mikä sisälläsi on aidosti ja rohkeasti isälle.

Kohtaa kipu, päästä irti asioista ja ihmisistä ja anna anteeksi. Tee se niin monta kertaa kuin Jumala nostaa kivun esiin ja huomaat, että tulee päivä päivien joukossa,että kipua ei enään nouse. Jumala on tuolloin parantanut sisimpäsi.

Meidän ei tarvitse pelätä kipua ja tunteita, etenkään niitä nekatiivisia jotka sisältämme nousee.On oikeutettua tuntea kipua ja negatiivisia tunteita silloin kun olet kokenut jotain haavoittavaa ja negatiivista elämässäsi. Sinun ei tarvitse olla yli-ihminen ja selviytyä yksin.

Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17)

Kun koet elämässäsi kipeitä asioita, niin tiedä, että Jeesus on tullut sinun kipuasi varten.Älä sulje Jeesusta pois kivustasi ! Jos sen teet julistat elämälläsi, että et tarvitse parantajaa, et tarvitse Jeesusta.

Heitä pois päältäsi uskonnollinen terveyden kaapu, joka tarjoaa vain valheellisen kestämättömän suojan yllesi. Tuota kaapua käyttämällä teet pahinta hengellistä väkivaltaa itsellesi ja niille joille uskosi on esimerkkinä uskosta Jeesukseen.

Minä näin näyn omasta elämästäni viime viikonloppuna jossa minulla oli isketty tikari sisimpääni ja minä pidin tuosta tikarista kiinni,koin että vaikka sen on toinen siihen iskenyt niin minä pidin sitä ikään kuin oikeutettuna. Jumala tuli ja pyysi minua irroittamaan käteni tikarista, että hän voi ottaa tuon tikarin pois. Minä annoin Jumalalle luvan poistaa tuo tikari. Ehkä sinullakin on asioita joissa tuomitset syyttä itsesi jostain asiasta ja pidät toisten tuomiota oikeutettuna, mutta se ei olekaan Jumalan iskemä tikari, eikä ollenkaan oikeutettu sinulle. Jumala on sinun puolustajasi,sinun ei kuulu tuomita edes itseäsi. Jumalan kunnia asia on tuoda elämääsi oikeudenmukaisuus ja pyyhkiä kaikki valheet elämäsi yltä mitä elämääsi on julistettu . Hän tuo totuuden julki, sillä Jumala ei kunniaansa jaa !!!